Synty

Se kuinka kaikki alkoi, on tapahtuma, joka on katoamassa historian siipien havinaan, mutta huhut kertovat että…

Olipa Kettu- ja Kärppä-vartion kokous samaan aikaa, vartionjohtajien lähtiessä, bongasivat he uuden ilmoituksen. Kyseessä oli piirin talvikisat, Hamina, Pietarsaaressa. Nopea toteus, että lähdetään vartionjohtaja porukalla. Nimi syntyi “pennan fallen” tekniikalla: Partiopojan käsikirja auki meripartioinnin kohdalta ja kynä jossain vaiheessa sinne sekaan. Etuliite Team ryhmän yhteispäätöksellä.

Käyttäytyminen

Äänekäs, omaperäinen ja neuvokas joukkue, jonka kulkupeleinä on käytetty tähän mennessä junaa, bussia ja autoa, lista odottaa jatkumistaan. Joukkueen jäsenet nukkuvat (jossain vaiheessa) piirin ulkopuolisissa kisoissa, kisoja edeltävänä yönä. Kisoissa on tapana hukata ruokailuliput, joita sitten aamutuimaan lähdetään metsästämään, jos vaikka tärppäisi. Kisoihin ei opiskella etukäteen, ei yrttejä, ei mitään, vaan mielummin improvisoidaan; “alea jacta est”. Ollaan syvästi pettyneitä jos A: ei ylletä parhaaseen tai B: ei voiteta, kuten huomataan, aina ei voi voittaa joten pitää olla mukana kisamaskotti. Yleensä tätä virkaa on hoitanut Ode, mutta muitakin hengenkohottajia on silloin tällöin tarpeen mukaan ollut esillä.

Tuntomerkit

Vartio käyttää vaelluskenkiä ja viime vuosina on siirrytty rankasta pakkauksesta kevyeen “kotkamaiseen” päiväreppuun, mutta ei hätää, ylilyönteihin ei ole sorruttu (vielä). Virallinen kisa-asu on ollut legendaarinen, musta vmv-huppari.

JYl Juho Ylinen Rakentelu, Ea
MKi Markus Kiviluoma Suunnistus, Rakentelu
JSu Juha Surakka Ea, Ruoka
MNy Markus Nylund Jokapaikan höylä, Ruoka
SHi Samuel Hippi Suunnistus
THu Toni Huhta Hengenkohotus
OKo Otto Koivumäki Uinti, Hengenkohotus

Team Fendari SM-kisoissa 9.-10.10.2010

Tämän syksyn partiotaitojen SM-kisat olivat teemaltaan kokoelma eri aikakausien viestitystä. Via Custus kilpailut järjestettiin Lohjalla Uudellamaalla ja Metsäveikoista mukana oli Team Fendari –vartio. Tuloksena harmaan sarjan sija 11 ja vaeltajasarjan kakkostila.

Kilpailujen valmistelut aloitettiin totutun verkkaisesti, eli kisaa edeltävänä iltana Juhon kämpillä. Iltaan kuuluivat mm. ensimmäiset (ja viimeiset) googletukset tehtäväluettelon vinkkeihin, hyvää bolognesea, pakkailua ja saunomista. Valmistelut olivat vähäiset, mutta sitäkin tehokkaammat.

Kilpailun lähtötehtävänä oli rakentaa postilaatikko vanerista ja rimasta 45 minuutissa. Kelloa vastaan käyty rakennustaistelu sujui hyvin ja saimme laatikkomme valmiiksi. Kisa oli polkaistu käyntiin, ja jälleen kerran olo oli kuin suomalaisurheilijoilla konsanaan – lähdettiin tekemään omaa hyvää suoritusta ja hakemaan lisää kisakokemusta.

Karttaa silmäillessä selvisi, että lauantain reitillä oli pituutta reippaasti ja rasteja paljon. Matka taittui ripeään tahtiin ja rastit tuntuivat sujuvan kohtalaisesti tai hieman alakanttiin. Latinankieliset termit menivät vielä arvailemalla hyvin, kun vaihtoehtoja oli tarjolla, mutta mineraalitrivia ja partiopiirien johtajien tunnistus ei ollut kolmikostamme kenenkään ominta alaa. Päivän kaksi suunnistustehtävää olivat suorituksina meiltä kuin yö ja päivä. Ilmakuvakartan kanssa suunnistus oli niistä nimenomaan se yö. Toisessa suunnistustehtävässä piti käydä leimaamassa rastit mahdollisimman nopeasti, mutta haasteena oli, että numeroltaan parittomat rastit pystyi leimaamaan vain tiettynä aikana. Rastit löytyivät hyvin ja tuloksena sarjan toiseksi parhaat pisteet.

Lauantain reitillä oli vielä kisojen teemaa, postinjakoa ja kuningas Kustaata, koskevat tehtävät. Kustaa-tehtävä oli jonkinlainen kauppalistan suunnittelu, jossa piti hankkia vaatteet Kustaalle mahdollisimman halvalla huomioiden alennukset ja etuudet. Juho ja Juha hoitivat ajattelupuolen allekirjoittaneen taistellessa kauppalistan tarrojen kanssa. Kelpo pisteet olivat pojat saaneet hommattua! Illan alkaessa hämärtää askartelimme vielä kokonaisen kirjesetin A5 kuorella, leimasimella ja sinetillä, sekä liimailimme postimerkkejä paketteihin arvioidun painon ja osoitteen mukaan. Matka jatkui kohti yörastia ja omat oikopolkumme aitojen ali ja öisen golf-kentän läpi tekivät siitä, jos ei nyt ehkä lyhyempää, niin ainakin mielenkiintoisemman.

Yörastilla oli ohjelmassa perinteiseen tapaan ruokatehtävä ja työläs, haastava ja mahdoton rakentelu. Juha oli nettiselailuillaan bongannut ruokatehtävän ohjeen ja suunnitellut valmiiksi trangian uuniviritelmän. Jälleen kerran ateriakokonaisuus oli täyden kympin suoritus tiimin omien makutuomareiden mielestä, ja kisaraatikin antoi hyvin pisteitä! Ruoan valmistuttua kävimme tekemässä yöllisen pelastustehtävän, jossa allekirjoittanut kävi kuivapuvussa uiden hakemassa järvessä räpiköineen henkilön. Inkelillä joskus suoritettu kuivapuvun testaus takasi suorituksen varmat otteet. Loppuyö menikin sitten sen työlään keinuhevosprojektin parissa. Oli pölkkyjä, lautoja, palmikoituja häntiä ja harjoja, tappiliitoksia, lohenpyrstöliitoksia ja vaikka mitä. Aamuneljään asti sitä väsäiltiin ja jonkinlainen keinuva otus sitä tulikin ja varmasti joku sillä tykkäisi leikkiä. Arvostelijat vaan eivät tykänneet ja pisteet yökätevyydestä olivat Fendarille jo niin totutun heikot.

Sunnuntaiaamu alkoi pikaisesti tunnin pikaunien jälkeen. Pakkailtiin varusteet nopeasti kasaan ja haahuiltiin hetkinen leirialueella ilmoittautumispistettä etsien. Herpaantunut ote napattiin kuitenkin nopeasti kiinni ja aamun ensimmäisellä rastilla saatiin heti hyvä suoritus. Tehtävä oli arviointia ja päättelyä mekaniikan ja voimien parissa, kun vipupyörästöön kytkettyyn ämpäriin piti laskea mahdollisimman paljon vettä, ilman että vastapaino nousee ilmaan. Kisan reitti jatkui Lohjan lähiöitä pitkin ja tehtäväpainotteisen ja reitiltään pitkän lauantain jälkeen sunnuntain reitti oli lyhyt ja tehtäviä vain muutama. Päivän aikaa vievin tehtävä oli postinjako. Vartiolle annettiin osoitteet, joihin tuli käydä jakamassa 15 kirjettä, sekä Lohjan turistiopas, jossa oli katujen nimet ja opaskartta. Postilaatikot löytyivät hyvin ja hyvät pisteet tehtävästä tulikin! Jäljellä oli vielä pöllötriviaa ja loppukiri, johon oli yhdistetty kysymysosa. Kysymyksiin oli vastaukset mukaan annetussa sanomalehdessä. Meidän taktiikka oli juosta maalille ja levittää Hesari osiin pyörätielle. Aukotonta suunnitelmaa pääsi häiritsemään tuuli, mutta kaikkinensa hyvät pisteet tuli kuitenkin.

Maaliviiva ylittyi poikkeuksellisen aikaisin ja kisan jälkeinen huolto päästiinkin aloittamaan jo puoli kymmenen aikaan. Omasta mielestäni varsin toimiva systeemi painottaa tehtävät ja valtaosa reitistä lauantaille ja pitää jälkimmäinen päivä lyhyenä pyrähdyksenä. Kilpailujen tulosarvontatoimisto jääti pahasti sekä kisapaikalla, että kisan jälkeen netissä. Lopullisissa tuloksissa Fendarin sijoituksena on 11 harmaassa sarjassa ja sekä vaeltajaikäisten omassa tuloslistassa toinen sija. Kiitokset Juhalle ja Juholle hyvästä kisasta!

-Markus Kiviluoma

Leon Lenkki (15.-16.5. 2010)

Kansallisen tason kisa keväällä 2010, Keuruu

Mukana: JYl, MKi, JSu

Sijoitus 9/22+1

Lauantaina (15.5.)

Lähtötehtävässä kisajärjestäjät olivat heittäneet perinteiset riitit ja tavat romukoppaan ja tehtävässä harrastettiin kisaajanvaihtoa. Idea ei ollut muodostaa parempia joukkueita vaan tutustua uuteen kaveriin rastivälin aikana ja vastata vierailijaa koskeviin kysymyksiin reitin lopuksi (eli 2 meiltä yritti tietää miten vieraileva tähti vastaisi kysymyksiin) lopuksi pisteet sitten tasattin vaihtojoukkueen kanssa.

Suunnistuksessakin järjestäjät pääsivät yllättämään. Sen sijaan että olisimme perinteiseen tapaan lähteneet säntäilemään jokainen omalle suunnistusradalle niin järjestäjät olivat tehneet radan, jossa rastilta toiselle suunnistettiin korkeuskäyrien ja suuntien avulla sekä reittivälin lopuksi omasta mielestä oikeaan paikkaan päästyämme päästyämme arvoimme (markus arpoi) lähimmän suunnistuslipun ja matka jatkui rastilla olevien ohjeiden mukaisesti eteenpäin. Tässä suorituksessa näytimme kompassin paikan muille kisavartioille täysien pisteiden merkeissä!

Paperirasteilla arvuuttelimme mm. vanhoilla mitoilla erilaisia suureita (tiesitkö että yksi korttelin on myös 0,3 litraa ?) sekä erilaisia radioaktiivisuuden määriä mitä ihminen kestää. Keuruun Pioneerirykmenttiin liittyen oli myös kemikaaleilta suojautumis- ja puhdistusrasti. Ideana oli pestä perinteisillä joka kodin tuotteilla kisailija puhtaaksi mm. radioaktiivisesta laskeumasta ja erilaisista kemikaaleista. Tehtävän suorittamisessa ei vaarannettu eläimiä eikä luontoa.

Päivän ehdottomasti odottamattomin tehtävä oli piilotettu Ravi & Laukka tehtävänimen taakse. Tehtävässä yksi jäsen arpoi erilaisia hevosten varusteita, toinen laittoi hevosen lähtövalmiiksi ja kolmas jäsen kiersi hevosella lyhyen radan. Allekirjoittanut valittiin kovien 15 vuotta vanhojen poniratsuskokeilujen perusteella kykenivimmäksi suoriutumaan ratsastuksesta. Varsinaista ratsastuksen filosofiaa ei ole tullut harjoiteltua ja terve pelko matadoriksi muuttumisesta suorituksen aikana kävi myös mielessä. Mutta Bonanzan tunnsmusiiikki päässä soiden rohkaisin askeleeni tuolle puolentoista metrin korkeudessa olevalle satulalle ja sen valloittaminen onnistui ilman kummempia kommelluksia. Elokuvista tutulla kantapäiden napautuksella ori lähti liikkelle ja ja kevyilla suitsien vedoilla tunsin pääseväni tilanteen herraksi. Radan lopuksi rivakka suitsista vetäminen lopetti konin kävelyn ja vóila, elämäni ensimmäinen ratsastus suorittettu ilman minkäänlaista ohjeistusta!

Yörastilla totutusti Juha aloitti kokkailut, tavoitteena röstiperunat, kaalikääryleet, puolukkasurvos ja suklaamousse. Erityisesti jälkiruoka sai kiitosta muilta joukkuueen jäseniltä vaikkei arvostelupöytäkirjaan täysiä tyylipisteitä irronnutkaan. Kokkailujen lomassa allekirjoittanut valittiin ainoana poikamiehenä suorittamaan lavatansseja, joissa tangon ja valssin lisäksi oli kaksi jotain erittäin tutulta kuulostavaa mutta selkeästi wanhojen tanssien liturgian ulkopuolelle valittuja tansseja (?). Kanssakilpailijoiden negatiiviset kommentit keskittyivät lähinnä lyhyeen suoritusaikaan, mutta yleisesti ottaen rastia pidettiin onnistuneena kokeiluna. Varsinainen yö kuluikin pikkutunneille lestiä muovaillessa ja sen ympärille huopikasta huovatessa.

Huovuttamista on tuntunut riittävän viime aikoina niin talvi-, kevät- kuin syyskisoihinkin eli olisiko tästä mahdollinen suoritus myös suorituskirjaan?

Sunnuntaina

Aamukankeuden ilmentymä joukkueellamme oli lähtötehtävä, katiskan rakennus. Pitkällisen pohdinnan tuloksena ja väkerryksen saattelemana tuotos muistutti etäisesti mallituotosta, mutta ero muihin oli valovuosien mittainen.

Päivän ohjelmaan oli varattu myös karttavirheiden etsimistä säntäilemällä pitkin hämeen kankaita, partioaliaksen pelaamista sekä tunnista ötökkä -peli. Tässä tehtävässä lähtöpaikassa oli purkitettuina pikkuoliot joille sitten piti löytää oikea lahko (?) ja tieteellinen kuvailu ohjeistuksen perusteella (esim ötökällä 6 jalkaa, jatka pisteeseen a muuten b:hen, viimeisellä pisteellä oli sitten tarvittavat tiedot kupongin täyttämiseksi). Loppukirin virkaa hoiti kokoa kanootti, melo kanootilla ja juokse maaliin -tehtävä.

Tällä kertaa parhaaseen suoritukseen ei ihan ylletty, mutta tästä on hyvä parantaa. Team Fendari kiittää kisanjärjestäjiä ehkä uniikeimmista kisoista ikinä ja erityiskiitos Tehalle majoitteen lainaamisesta pika-aikataululla.

Teksti Juho Ylinen, mukana myös Juha Surakka ja Markus Kiviluoma

Leon Lenkki 2010 Harmaa:

1. Ilves, Tampereen Kotkat, Häme 93,2

2. Tuulihaukka, Tampereen Kotkat, Häme 86,6

3. Pi-Ha, Tampereen Kotkat, Häme 83,1

9. Team Fendari, Vaasan Metsäveikot, PP 71,6

yht 22 kisavartiota harmaassa sarajassa+ 1 ulkopuolella

 

Team Fendari talvikisoissa 7.-8.3.2009

Kolme metsäveikkoa – partiotaidon sm-talvikisat – ei suksia – ei makuupusseja – ei tavoitetta.

Fendari kolmikko kokoontui kisoja edeltävänä iltana Espooseen pieneen soluhuoneeseen ihmettelemään miten paljon olikaan tavaroita hukassa. Kaikki pakolliset varusteet yöpymisvarusteita ja hiiihtovermeitä lukuun ottamatta löytyivät pienen etsinnän jälkeen, ja nukkumaankin päästiin. Olimme siis tehneet radikaalin ratkaisun ja päätimme lähteä talvikisoihin ilman suksia ja makuupusseja. Jännitystä oli ilmassa aivan riittämiin!

Lähtötehtävä oli Sipoolaisen ruotsalaishenkinen luciakruunun valmistus. Kynttilätehtaamme tuotti tasalaatuisia pötkylöitä, vähintään puolella tusinalla eri valmistus variaatioita. Ihmeteltiin vähän kuoressa mukana tullutta ruotsalaisaviisia, mutta ei annettu sen häiritä kruununvalmistusta sen enempää.

Ensimmäiseltä rastilta alkanut hiihtosuunnistus asetti meidät heti eri asemaan (parempaan?), kun pystyimme hyödyntämään kapeita ulkoilijoiden polkuja. Päiväreppujen 7 kilon paino oli tässä vaiheessa osalle liikaa ja ladulle tipahteli muutamat eväsleivät. (Leipiä prkl!) Päivän mittaan yhdistelimme ruotsinkielisiä varusteita, tunnustelimme sokkona solmuja, ratkoimme älypeliä, partiobyrokratiaa (millaisia otteita voi käyttää partiokaverin painostamiseen kisajutun kirjoittamisessa…).

Ennen yörastia vielä leivoimme (Juha leipoi) Runebergin torttua, poltimme tasan 2min nuotion ja väkersimme geometrisesti haastavia jääpuikkoja. Käytännössä siis hakattiin kirveellä lammenjäästä mahdollisimman pitkät jääsoirot, jotka sitten veistettiin ympyrän ja neliön muotoisiksi. Ehjänä perille niistä saatiin tosin vain toinen.

Yllätimme sekä itsemme, että muut saapumalla harmaan sarjan kärjessä yörastille. Hyvä(t) sukset! Järjestäjät tosin vähän tasoittivat tilannetta sijoittamalla yöpaikat virastotalomaisen yksinkertaisesti. Siinäpä sitä sitten etsittiin. Startattuamme tehtävien purun, aloimme epäillä omien kisavarusteidemme riittävyyttä kun naapurivartio veti esiin ruokatehtävässä mm. mehupuristinsekoittimen. Oma hyydyke kalpeni itseluottamuksen mukana. Yörastin hajotustehtävän virkaa hoiti pelastusliivien sommittelu ja ompeleminen. Neulominen on pakkasessa hienoa hommaa. Epäselväksi jäi vain kumpi oli pienempi, meidän hermot, vai neulan silmä.

Yö oli värjötelty kohmeessa säälittävän pienen nuotion ääressä ja matka jatkui pitkän kaavan mukaan vedetyn aamureippailun jälkeen aamukuudelta. Ohjelmassa oli sammumispisteessä olevien teinien auttamista, tiimipeliä ja kohteiden paikannusta putkesta kiikaroimalla. Sunnuntain jälkipuoliskolla oli kisan ainoa klassinen rakentelu. Työkaluvastaavaa hieman turhautti kantaa kaikia välineitä ympäri metsiä yhden tehtävän takia, mutta näin järjestäjät olivat päättäneet ja siihen oli tyytyminen. Meidän kelkasta tuli erittäin tyylikäs ja kai se laskukelpoinenkin oli, ainakin jos vähän seikkailuhenkeä löytyy. Kisan päätti kirisuunnistus maaliin viimeisellä rastilla olleiden reittivalokuvien perusteella.

Kisakeskuksessa hämmennystä herätti mystinen HBL-tehtävä, jossa muilla oli täydet ja meillä karu nolla. Lähtötehtävän aikana meidän mielenkiintomme karttanut sanomalehti kuulemma sisälsi piilotetun tehtäväkäskyn, jonka kaikki muut olivat näköjään löytäneet. Avauduimme hieman aiheesta ja vetosimme siihen, että tehtäväkäskyt tulee antaa kädestä käteen, ja innokkaimmat selasivat wapista pt-kisasääntöjä. Ei meidän protestoinneilla ollut sen kummemmin vaikutusta ja lopputuloksena 11. sija 20 vartiosta. Kohtalaisen tyytyväinen voi olla, kun taakse jäi entisiä sm-mitalisteja, sekä Ähtärinihme Nahkamiehet, joiden kanssa on ollut kovaa kisaa viime vuodet. Syyskisoihin sitten parantamaan tulosta!

Tulokset Talvi-SM Plask 7.-8. 2009 Sipoo

1. Tuulihaukka TaKo Häme 96,8

2. Ilves TaKo Häme 97,7

3. Team-K TuMe L-SP 94,6

…

11. Team Fendari VMV PP 77,5

Kirjoittanut Juho Ylinen ja Markus Kiviluoma, kisaamassa mukana myös Juha Surakka

LV Leon Lenkki

Kansallisen tason kisa 17-18.05.2008, 2008, Kangasala

Mukana: JYl, SHi, THa

Sijoitus 6/27, joista 5 kilpailun ulkopuolella

Leon Lenkki 17.-18.5.2008

Kevään edetessä osa alustavasta tiimistä valmisteli loma-anomuksiaan osan tarkistaessa valintakoepäiviä. Team Fendarin kokooonpanoksi muodostui pitkien palkka-, lomapäivä- ja työaikaneuvotteluiden jälkeen Juho Ylinen, Samuel Hippi ja lisävahvistuksena Saumasta Tero “Teha” Hannuksela. Kisoihin valmistauduttiin huolella lukemalla ohjeet melkein kokonaan läpi sekä tulostamalla varustelistoista kopioita niin monta, että edes vahingossa joku eksyisi oikealle henkilölle. Itse varusteiden keräämisessä just-in-time -metodi oli yllättävänkin suosittu.

Kisamatka alkoi autoillessa perjantaina 16.5 suuntana Havisevan koulu, Kanagasala, Häme.

Oikeaan kisatunnelmaan virittäydyttiin kuuntelemalla suorastaan rohkaisevaa Suomen välierätaistelua Venäjää vastaan, huomioitavaa Suomen pääseminen pikkufinaaliin 0-4 tappiolla.

Kisakeskuksen etsimisessä käytettiin kahden kärjen tekniikkaa, kisavartion vj:n ahkerasti opiskellessa ja ommellessa kisahousuja kuntoon takapenkillä. Lopuksi kisakeskus löytyi huolellisen Kangasala sightseeingin jälkeen.

Kisakeskuksessa vartiomme valloitti kokonaisen luokkahuoneen univajeen vähentämiseksi sekä mahdollisia vihjeitä tulevista kisoista haettiin pikaisella paikkojen tutkiskelulla. Enemmän tai vähemmän epäselvää kuvaa kisoista nähtävissä myös Metsäveikkojen Facebook -yhteisössä. Kisakeskuksesta vielä sen verran että pakolliset ilta- ja aamuaskareet piti hoitaa koulun päädyssä kiertäen pihan kautta, pisteet siitä.

Itse asiaan eli kisaamiseen. Kisat starttasivat vähintäänkin erikoisella lähtötehtävällä, suunnistussimulaattorilla. Tehtävä suoritettiin luokkahuoneessa videotykin valossa. Videolla pyöri kuvaa suunnistajasta, joka kiersi suunnistusradan ja tarkoitus oli pysyä koko ajan ennakkoon jaetulla kartalla ja merkitä rastit neulalla niiden löytymisen jälkeen. Siitä matkaan sitten lähdettiin omatoimisella porrastuksella eteenpäin. Ensimmäisellä rastilla vartiot pääsivät herättelemään sisäistä insinööriään, tehtävänä oli suunnistella pumppu, joka toimisi joko yli- tai alipaineella. Sillä sitten pitäisi siirtää mahdollisimman paljon vettä ämpäristä toiseen, minuutissa. Kun valmista prototyyppiä ei saatu varmuudella suunniteltua nopeasti, tukeuduimme mallipiirrokseen sakkopisteillä. Sitten työ käytti ja kyseistä pumpusta tuli vähän liiankin ärhäkkä, sillä ampui sujuvasti 5 metrin päähän, mutta paineen säätäminen lähietäisyyksille oli vähän turhan hankalaa. Ensi kerralla ei tehdä ihan yhtä jämptiä pumppua…

Siitä sitten matka jatkui erilaisten kynäilyiden kautta ea-rastille, jossa sai pelastaa telttapalon uhreja. Päivän rennoimpiin rasteihin lukeutui saalistus, jossa tehtävänä oli tuottaa 6 puhallusnuolta nuppineulasta, kankaanpalasta ja langasta ja sitten “ampua” ne putkea pitkin maalitauluun. Joukkueellamme eivät ala-asteen nokkahuilutunnit menneet hukkaan kun tauluunkin tuli osuttua hyvällä prosentilla. Tältä rastilta oli myös ainoat kuvat vartiostamme. Perinteitä rikkova linja rastitehtävissä jatkui myös suunnistuksessa. Käytössä oli niin kutsuttu intervallisuunnistus, jossa joka toinen pätkä oli normaalia suunnistusta aikaa vastaan ja joka toinen oli kevyt siirtymäväli, jolla kerkesi tutustua seuraavaan reittiin 3 minuutin kiintiön sisällä.

Päivän ehdottomasti ovelin rasti oli Hätäkeitin. Tehtävänä oli rakentaa keittoastia ja keitin kahdesta 0,33 litran coca-cola tölkistä ja lämmittää niissä desi vettä mahdollisimman kuumaksi aikarajan sisällä. Tehtävä sujui meiltä varsin mallikkaasti, mutta veden arviointi olisi saanut olla tarkempaa, tuli lämmitettyä melkein tuplasti vaadittu vesimäärä. Ennen yörastia riihitimme 1. 2. ja 3. luokan sekä veikkailimme parhaimman mukaan paperiarvailuissa, mm. puolukan ravintoarvoja.

Yörastille saavuimme harmaan sarjan kärkipäässä ja tämä takasi hyvin aikaa, tosin aika on aina varsin suhteellista, kun puhutaan minkäänlaisesta näpertelystä aamuyöllä virkistävässä vesisateessa. Rastilla Teha muodosti yhden hengen ja kolmen Michelin tähden keittiön vääntäessään sacherkakkua ja mustamakkaraa perunamuusilla. Sanon näin jälkiruokaa maistaneena, että leivos vastasi vähintäänkin konditoriatasoa ottaen huomioon valmistusolosuhteet ja mustamakkarakin näytti ihan itseltään kunnes keittäessä tapahtui jotain kemiallista tai fysikaalista ja veri-jauho-ryyni-seos räjähti suolenpätkästä pois. Kyseinen ruoka valmistettiin siis oikeaan suolenpätkään, mutta koska tämäkin aviisi on perhelehti jätetään verisimmät yksityiskohdat pois. Muita kivoja pikkuaskareita oli kangaspuiden teko, joka vaati pitkällisiä laskuja miten palat saisi sahata ja tietenkin ihanaa näpertelyä loimilankojen kanssa. Tämän rastin luomuksista vertailua myös Facebookissa. Yörastin luonnontuntemuksena oli erilaisten sirittäjien tunnistus ääniraidalta, mutta pikkulintujen tunnistus, ainakaan tulosliuskan perusteella, ei tehnyt minusta ja Samuelista ornitologeja vaan ne taidot saisi opetella kuitenkin etukäteen.

Sunnuntaiaamuna lyhyen silmienummistamisen jälkeen matka jatkui jälleen erikoisella lähtötehtävällä. Vartion tarkoitus oli kerätä mahdollisimman paljon raakapisteitä kiertämällä lyhyitä ja nopeita rasteja mahdollisimman paljon kolmen tunnin aikana. Rastivaihtoehdoista annettiin vinkki mihinkä teemaan ne mahdollisesti liittyvät, kuten voima, älykkyys ja ylitys. Näiden perusrastien lisäksi oli erikseen suunnistusrasteja ammuttuna kartan vähän joka nurkkaan, joilla pystyi myös kasvattamaan pistesaldoa. Mainittakoon että superjuoksijat trikoissaankaan eivät kerinneet kiertää kaikkia rasteja.

Aamupäivän rastisessioinnin jälkeen vuoroon tuli 3D suunnistus. Idea oli jakaantua kolmelle erilaisella radalle ja kunkin radan paras aika toi parhaat pisteet ja huonoin karun nollan. Samuel ammattisuunnistajana otti haasteellisimman reitin, jonka kartta sisälsi vain korkeuskäyriä. Itse otin juoksupainotteisen, koska suunnistus oli vähän tökkinyt edellisenä päivänä ja Tehalle jäi perussuunnistus. Muiden kisajoukkueesta pinkoessa rastilta toiselle pikkureput selässä kymmenen minuutin tietämille, Teha tyytyi nauttimaan luonnosta ja antoi kellon juosta toista tuntia ennen kuin leimasi itsensä maaliin. Varsinaista kuittailua ei saavutuksesta muilta jäseniltä tullut, mutta omatoiminen synninpäästö kyllä jatkui seuraaville rasteille ja aivan maaliin asti. (Teha, ei se ole Niin vakavaa..:) )

Päivään sisältyi ennen loppukiriä vielä hengenpelastamista ja paperitehtäviä ihanine monivalintoineen. Loppukiri olikin sitten aikamoinen rutistus. Tehtävänä oli sitoa yhden jäsenen jalat ja kädet yhteen ja tämän jälkeen taivaltaa reipas kilometrin matka mahdollisimman nopeasti. Nopean tilannearvion päätteeksi totesimme että helpoimmalla pääsee jos kevyin vartion jäsen, tällä kertaa Samuel, sidotaan. Teha tyytyi kantamaan minun ja Samuelin reput ja eteni omaa tahtiaan tasaisesti kuin juna ja me Hipin kanssa sitten vuorottelimme palomiesotteesta tasajalkahyppelyyn ja välillä käsikynkkäetenemiseen Tehan avustuksella.

Maalissa sitten odottikin suihkut, ruoka ja tulosliuskat sekä nopeammin maaliin ennättäneet Toimenpojat (Ilkka Lassila, Eero Ahonen ja Eki Lehtimäki) ja Kisaveikot (Juuso Lahdenmaa, Jussi Björninen ja Ville Pentti). Meidän saapuessa kisakeskukseen heidän suuntanaan olikin jo kotimatka. Paluumatkasta selvittiin yhdellä äärettömän nopealla pysähdyksellä Ylöjärvellä ja ainakin allekirjoittanut oli jo niin hyvässä unikunnossa, ettei kaakaokuppi tahtonut käsissä pysyä. Toimenpojat olisivat sijoittuneet kahdeksanneksi, jos kisavartion jäsen saisi olla toisesta lippukunnasta. Kaiken kaikkiaan kisat olivat varsin erilaiset positiivissa mielessä ja varmasti riittävän haastavat useimmille joukkueille. Kiitokset järjestelyistä Tampereen Kotkille ja Lokeille.

Harmaa sarja (27 vartiota, 5 ulkopuolella)

1. Ankka Pirkkalan Sotkapojat HÄME 93.0

2. Ko-Va Viinikan Siniset HÄME 86.3

3. Pasuri Aitolahden Hirvi-Veikot HÄME 84.5

6. Team Fendari Vaasan Metsäveikot POPA 73.2

20. Kisaveikot Vaasan Metsäveikot POPA 44.7

up. Toimenpojat Vaasan Metsäveikot POPA 65.8

Kisatarina by Juho Ylinen, Team Fendarin VJ. Kuvamateriaali Leon Lenkki järjestäjät.

Hamina

Piirin talvikisa 2005, Pietarsaari

Mukana JYl, MKi, OKo, THu

Sijoitus 1/3

Ekat kisat olivat hyvin pitkälle totuttelua uuteen sarjatasoon. Tehtäväkäskyt luettiin vain osittain ja siitä seurauksena muutama ”karu nolla”. Tehtävien jako toimi välillä vähän nihkeästi, mutta joukkueessa oli hyvä henki, vaikka Otto vähän valittelikin muka kipeää rannettaan ja eteni hiukan hitaammin metrinmittaisilla venäläisillä hikilaudoillaan. Ei hiihtäminen vesisateessa vähälumisessa maastossa muillekaan helppoa ollut. Saavuimme yörastille ensimmäisinä ja plarattiin tehtäväkäskyjen aikarajat läpi. Kun ei ollut mitään kiireellistä, päätettiin huilata yörastille päättänyneen tavoiteajan rasittamina ja täyttää samalla vatsat. Siinä evästäessä paikalle tulee rastimies antamaan majoitus tehtävän, joka häneltä oli unohtunut antaa. Tehtävän 45 minuutista oli jäljellä 15. Hiukan hermojamme koeteltiin, mutta niin vain laavu nousi pystyyn ja nuotio syttyi.

Aamulla oli vaikea päästä ulos makuupussista, kun edellispäivän vesisateet oli pakkanen jäädyttänyt. Sunnuntaina olikin parempi sää, kun aurinko paistoi ja oli pieni talvipakkanen. Maalissa vähän ihmeteltiin tuloksia, koska rakentelu- ja ruokarastit olivat menneet tosi heikosti. Suunnistaminen, kynäilyt ja ylläritehtävät kuitenkin toivat voittoon tarvittavat pisteet. Punaisen sarjan tasaväkisyys käy ilmi, kun kaikki kolme vartiota olivat kolmen pisteen sisällä ja jos rasteja katsoo aikajärjestyksessä, niin nousimme voittoon vasta loppukirissä. Ps. Oton ranteessa diagnosoitiin jännetuppitulehdus.

Solmukohta

Piirin syyskisa 2005, Alahärmä

Mukana: JYl, MKi, JSu, MNy

Sijoitus 1/2

Piirin syyskisaan lähdettiin ehdoton sm-kisapaikan kiilto silmissä, eli sijoittumaan mitalisijoille. Tavoitetta jouduttiin kuitenkin tiukentamaan, kun punaisessa sarjassa ei haastajia ollut kuin Haminasta revanssia hakemaan lähtenyt Karhunkaatajat. Lähtötehtävän laatikko valmistui odotuksien mukaisesti, mutta oksaiset laudat olivat liikaa meidän sahaustaidoille ja lohkeamia tuli. Seuraavaksi ollut parisuunnistus meni Markuksilta hyvin, Juholle ja Juhalle ei vanhentunut kartta ollut mieleen ja he uudelleenkartoittivat aluetta. Jousiammunnan SM-mitalisti oli mielissään kun illan mittaan päästiin ampumaan nuolia tauluun. Tai ainakin siihen annettiin mahdollisuus, meillä tosin osumia 0. Asiantuntijan näkemys oli että välineet olivat puutteelliset. Yörastin muusi ja jauhelihakastike oli paikallaan, kun päivällä oli piimävellit jäänyt syömättä. Illanmittaan julkaistiin tilanne ensimmäisen päivän rastien osalta ja meillä oli vankka kiinnitys kakkossijaan. Ylöspäin oli kolme pistettä eroa.

Aamun ensimmäiset rastit katapultin rakennus, maatalouskoneiden tunnistus ja arviointi menivät vain ”ihan hyvin” ja usko voittoon heikkeni, jäljellä oli 2 rastia. Lammen ylitys kanootilla ilman meloja antoi tilaisuuden kaventaa piste-eroa. Laitettiin kanoottiin 6 kättä kauhomaan ja perään pari jalkaa potkimaan ja niillä mentiin. Kiritaival maaliin sujui myös ripeästi ja näiden kahden rastin avulla saatiin se himoittu voitto.

Kontio

SM-syyskisa 2005, Turku

Mukana: JYl, MKi, JSu, MNy

Sijoitus 9/20

Ensimmäiset SM-kisat punaisessa sarjassa. Innostus oli kovaa ja tehtäväluettelon antamiin vinkkeihin oikeasti tartuttiin etukäteen (tiesitkö että vuonna 2006 äitienpäivä oli 14.5 ja isäinpäivä 12.11?). Turkuun lähdettiin mittaamaan Fendarin kansallinen taso ja mahdollisesti jatkamaan orastavaa voittoputkea… Lähtötehtävänä oli rakentaa pieneen lasipulloon Sigynin pienoismalli – puolessa tunnissa. Haastetta lisäsi vastailu Turun Sanomien toimittajien kysymyksiin. Kisareitti kulki Turun linnan kautta kohti Ruissaloa ja rastit sujuivat ilman suurempia virheitä. Jälkeenpäin tuloslistasta katsottuna rastit olivat menneet luultua paremmin suhteessa muihin vartioihin ja olimme punaisen sarjan johdossa 7. rastina olleen kätevyystehtävän jälkeen! Putosimme kärjestä kuitenkin nopeasti, kun partiotaitomme ei riittänyt pop-kappaleiden tunnistukseen. Ruissalon asfalttiteitä pitkin kävellessä suunniteltiin rullia vaelluskenkien pohjiin vastaisuudeen varalle. Saavuttiin yörastille hyvissä ajoin, mutta ainakin puoli tuntia meni ihmetellessä, että pistäisköhän jotain alkaa tekemään. Yörastin tehtävistä ruoka ja yösuunnistus menivät lähes täydellisesti, ksylofoni ja teddykarhu heikommin.

Seuraavan päivän mokailut suunnistuksessa pilasivat mahdollisuudet sijoittua viiden joukkoon. Lähdössä kartta oli paloina ja se piti koota ensin. Kisakokemuksen puuttuminen näkyi ja lähdimme nelistään rinkat selässä etsimään rasteja. Vartti juostiin mäkisessä maastossa ympäriinsä ennen kuin ymmärrettiin hajaantua. Toiset lähtivät kohti maalia rinkkojen kanssa ja toiset etsivät rastit. Jako oli hyvä, vartion suunnistajalla vaan tuli virheitä virheen perään ja huipentumana oli 15 minuutin harhailu, joka päättyi pusikossa vastaan tulleeseen ”olet tässä” -opaskylttiin. Penkin alle mennyt suunnistus vei voimat ja kisahuumorin. Ennen suunnistusta fiksusti tyhjättiin ylimääräiset vedet pulloista, kun vesipiste kisaohjeen on jollain rastilla. Olihan se, mutta vasta toiseksi viimeisellä rastilla, ja sitä ennen meidät kävelytettiin jonkin paikallisen omenatarhan läpi. Kiritaipaleelle annettiin kannettavaksi neljä 10kg lisäpainoa, fiilikset olivat sanoinkuvaamattomat. Maaliin kuitenkin päästiin, eikä jumppanapitkaan matkalle jääneet. Sijoitus antaa oikeudenmukaisen kuvan vartion tasosta mutta selväksi kävi, että virheettömällä suorituksella Fendari on mukana kärki kahinoissa. Sitä virheetöntä suoritusta edelleen odotellaan…

LIII Leon Lenkki

Kansallisen tason kisa keväällä 2006, Tampere

Mukana: JYl, MKi, OKo, SHi

Sijoitus 3/14

Keväällä olevaan punaisen sarjan kilpailutaukoon löytyi lääke Tampereen seudulla järestettävästä kansallisesta pt-kisasta Leon Lenkki. Noin puolet kisan tehtävistä oli liitetty olympiateemaan ja loput olivat luonnontuntemuksia ja muita perinteisiä pt-kisa tehtäviä. Lähtötehtävänä rakennettiin olympiasoihtu, jonka jälkeen matka jatkui merimerkkejä ja pilvityyppejä tunnistaen. Sää oli sateinen ja se vähän haittasi seuraavana vuorossa ollutta suunnistusta. Haastetta tarjosi myös järjestäjien muokkailemat kartat: karttaan oli jätetty tyhjäksi olympiarenkaiden muotoinen alue, joka oli siirretty erilliselle paperille.Otto uimarina ratkoi särjen anatomiaan liittyvät tutkimukset muiden arvaillessa kalojen nimiä. Eläinten ennätyksiä pähkäillessä vartion sisällä syntyi suuria näkemyseroja mm. kirpun ponnistusvoimasta, kobran saalistustekniikasta ja erityisesti hirven sukelluskyvystä. Käsirysyltä sentään vältyttiin. Vielä ennen yörastia tehtiin keihäs ja apinannyrkki-moukari sekä autettiin loukkaantuneita maratoonareita EA-rastilla. Yörastin ohjelmaan kuului tuorepastaraviolin valmistus, kilven tekeminen, japanilaisen ristikon ratkaisu ja metsässä haahuili tavaroita etsien. Kokkaaminen olisi pienen maalaisjärjen käytön jälkeen sujunut paremmin, mutta kerättiin muutamat säälipisteet sekoittamalla aineet keskenään ja paistamalla seos.

Aamu osoittautui vaikeaksi 2 tunnin yöunien jälkeen, mutta kunnialla kerkesimme seuraavalle rastille ajoissa. Ensi kerralla sitten herätyskello mukaan, niin saa nukua vähän levollisemmin mielin. Aamun ensimmäisellä rastilla väkersimme savea, tinaa, rautalankaa ja kangasta käyttäen ihan käyvän mitalin. Tinat sulatettiin trangialla tinakauhassa ja kaadettiin savesta tehtyyn muottiin. Loppusilauksen antoi metsäveikkomaisesti ommeltu kaulanauha. Matkaa ei kertynyt paljoakaan enää sunnuntaille ja reitti kulki asfalttiteitä pitkin. Loppusijoitus oli kolmas. Ihan tyydyttävä sijoituksena, mutta jäi kaivelemaan 0,1 pisteellä hävitty toinen sija, eikä kärkisijaankaan ollut eroa kuin 3,6 pistettä. Voittoon olisi vaadittu malttia tehtäväkäskyjen lukemiseen ja huolellisuutta muutamilla rasteilla. Myöskin tehtäluettelon antamat vinkit rastien aiheista olisi pitänyt hyödyntää ja opetella etukäteen edes olympiarenkaiden värit.

Kierros Kaikille

Piirin syyskisa 2006, Ähtäri

Mukana: JYl, THu, OKo, SHi

Sijoitus 2/5

Junamatkat Ähtäriin kuluivat ”Windows herttaa” pelaillessa… (kannattaa kokeilla) Kisoja ennen tutustumista Ähtärin yöelämään, henkaamista paikallisen nuorison kokoontumispaikalla. Kisoissa itsessään oli näppärästi jaettu aloitustehtävä, joka sisälsi suunnistusta ja rakentelua. Ryhmämme ei esittänyt parasta osaamistaan kuin tällä rastilla, muuten sellaista tasapaksua punnertamista ja heikkoa osaamista kynän kanssa. Matkaan sisältyi soramontuilla hyppimisiä vispipuuron valmistumista odotellessa, erilaista kynäilyä kynäilyn jälkeen ja lopulta saavuimme toisina yörastille, annettuamme ensiapua hirvikolaroineille. Siinä yöllä valmistui tikka, joka hakkaa puuta narusta vetämällä, munaleikkuri ja lapskoussi. Samuel hoiti ruokapuolen ja muut sitten rakentelut. Tämä työnjako jatkui pikkutunneille saakka ja lopulta kaatuminen makuupussiin odotti jokaista. Aamupäivästä vielä kokiksien vertailua ja muutama hirvikärpäs havainto. Kirissä oli säästynyt suuremmalta vaivalta, jos olisi kantunut tyhjiä ämpäreitä täysien sijaan, tietenki olisi voinut lukea ohjeet kunnolla, mutta ei jossitella. Ei natsannu, pakko parantaa SM:ssä.

Karhunkierros VIII

SM-syyskisa 2006, Säkylä

Mukana: JSu, MKi, OKo, SHi

Sijoitus 8/22

SM-kisoihin lähdettiin parantamaan vuoden takaista sijoitusta, mutta myös sillä periaatteella, että se saattaa olla viimeinen tilaisuus pärjätä punaisessa sarjassa. Ennakkotietojen tutkiminen jäi kokonaan väliin mikä näkyi tuloksissa paperirastien kohdalla. Myös Karhunkierroksella lähtötehtävä oli jaettu rakenteluun ja parisuunnistusviestiin. Suunnistus sujui loistavasti, Fendari tuli vaihtoon kärkiporukassa ensimmäiseltä osuudelta ja maalissa oltiin toisina. Rakentelussa ei ollut aikarajaa ollenkaan ja luultiin sen olevan hyvä juttu meille. Tehtiin siis kaikki viimeisen päälle, eli väsäiltiin sateessa ja 0 C lämpötilassa 4 tuntia pienoiskeinua, joka ei sitten toiminutkaan, kun puuosiin oli imeytynyt vettä. Arviointivirhe ajankäytön suhteen kävi nopeasti selväksi ja kiire tulee että ehditään ennen puoltayötä yörastille. Aikarajoja ei ollut yhdessäkään tehtävässä mutta sää saneli rajat, jos oli yli viisi minuuttia liikkumatta, jäätyi. Alkupään rastit olivat sujuneet hyvin, mikä tuntui olevan ainoa positiivinen asia siinä vaiheessa. Pimeys laskeutui yllättäen ja meillä oli vielä 3 rastia käymättä ja useita kilometreja käveltävänä. Saavuttiin yörastille yhdentoista aikaan ja laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen, ensin nuotio ja sen jälkeen tehtävät. Mieliala nousi samaa tahtia nuotion kohoamisen kanssa ja motivaatio tehtäviä kohtaa oli taas löytynyt. Se tosin laski hyvin nopeasti jalkajousen ohjeita silmäillessä, ”Tästä ei tuu mitää”. Saatiin laitettua ruoka, jonkinlaista paperia tehtyä ja jalkajousen osia muutama valmiiksi. Nukkumaan ei menty ollenkaan, kun siitä että pitää herätä heti kun pääsee makuupussiin ei tule kuin paha mieli. Sitä oli saatu jo tarpeeksi.

Seuraavanpäivän aloitti kalistimen värkkäys. Ensimmäinen versio kosahti porausvaiheessa, joten tehtiin versio 2 jämäpaloista, tosin ei siitäkään mitään kotiinvietävää tullut. Suunnistuksessa jälleen kerran jakauduttiin pareiksi. Aivan edeltävän päivän suoritukseen ei ylletty kun rinkkapartio harhaantui kymmenistä tieurista ja myöhästyi muutaman minuutin aikarajasta. Loppupään rastit olivat onneksi helppoja ja rentoja tehtäviä, eikä päällepainava väsymys haitannut. Harmittamaan jäi tehtäväluettelossa olleen hirvikolarin puuttuminen, kun sitä oli mietitty yöllä se aika kun muut vartiot nukkuivat ja roolitkin oli jaettu valmiiksi. Sijoitus parani edellisvuodesta, mutta astetta paremmalla aseenteella pisteitä olisi tullut enemmän.

LIV Leon Lenkki

Kansallisen tason kisa keväällä 2007, Hämeenlinna

Mukana: MKi, JYl, JSu

Sijoitus 7/27

Talvikisat olivat jääneet kirjoitusten takia väliin ja Fendarin harmaan sarjan tulikaste suoritettiin Lenksassa. Tavoitteista väännettiin junamatkalla kovasti, yksi tavoitteli ehjää suoritusta ja typerien virheiden välttämistä, toinen halusi kymmenen parhaan joukkoon ja kolmannelle kelpasi vain voitto. Matkustaminen julkisilla kulkuvälineillä ei sujunut ihan oppikirjan mukaan. Hidastelu junassa hämeenlinnan kohdalla tiesi ylimääräistä koukkausta Riihimäen kautta. Ja typeriä virheitähän tuli siis välttää…

Kisan teemana oli James Bond ja tehtäväluettelo sen myötä vaikeasti avattava. Sopi meille, sen verran laiskasti on edellisten kisojen vinkkeihin tartuttu. Kisa alkoi aurinkoisessa säässä puristimen rakentamisella. Sarjan vaihtumisen huomasi heti tehtävän ollessa huomattavasti totuttua haasteellisenpi. Kohtuullinen puristin saatiin aikaiseksi ja kohtuullisesti sujui seuraavana ollut pistesuunnistuskin. Pikkureput tekivät juoksusta edellisiä vuosia kevyempää, jatkossakin isot rinkat jää kisojen ajaksi kotiin. Loppupäivän ohjelmassa oli mm. solmuviestiä, ensiapua, bond-tunnareiden laulamista, vesiokulaarin rakentamista, ja sekalaisia kynä & paperi –tehtäviä. Fendarin kompastuskiveksi on muodostumassa visaiset monivalinnat, joihin kaikilla on varma vastaus tiedossa. Kärhämää syntyi, kun pähkäiltiin kenen vastauksella saisi pisteitä. Yörasti lähti tavan mukaan hieman hitaalla temmolla liikkeelle, hetki vain pällisteltiin viittä tehtäväkäskyä. Tehtävänä oli majoittuminen, nigirisushin ja creme brulen kokkaaminen, lapion väsääminen miehenmittaisesta lankkupalasta, yösuunnistus sekä sähköttimen teko ja morsetus. Sushit onnistuivat omasta mielestä hyvin, mutta ilmeisesti arvostelijat olivat parempiakin maistaneet. Morsetus onnistui hyvin ja junamatkan ainoat pänttäykset eivät menneet hukkaan, vaan pisteet ja viivat olivat hallussa. Yösuunnistus meni harhailuksi kovista odotuksista huolimatta, syyksi mainittiin peilikuvakartta. Lapion muokkaus jatkui pikkutunneille, ja päättyi 2.59 kun se viimeisten hiomapaperin sivallusten jälkeen maltettiin luovuttaa arvostelijoille. Ennen pikaunille siirtymistä käytiin harkinnan jälkeen tarkastamassa pistetilanne lauantain rastien osalta. Positiivinen yllätys oli kun oltiin vielä kärkikahinoissa mukana, sijoitus toinen.

Kaikenlainen voitontahdon kohottaminen oli nyt täysin turhaa, siihen malliin oli väliaika tilanne tuonut pontta. Aamun aloitti mäkiauton rakennus, haastetta toi varsinkin puurenkaiden sahaaminen ja pyörien akselien kiinnittäminen. Sunnuntain suunnistuksessa vartiolle annettiin tyhjä paperi johon sai oman mielensä mukaan kopioida mallikarttaa ennen rastien hakua. Seuraavilla rasteilla arvioitiin hiekkasäkin painoa, tunnistettiin eurokolikoita näppituntumalla, ratkaistiin sudoku ja rakennettiin kuuraketin laukaisualusta mekanismeineen. Loppuun oli säästetty fyysisiä tehtäviä. Kahden kilometrin pätkä tuli siirtyä mahdollisimman nopeasti Parolan prikaatin esteradalle, apuna polkupyörä mallia SA-int, ja päälle rykäistä rata läpi. Luultiin että kisan kiri oli siinä, mutta pieleen meni. Edessä oli vielä vesistön ylitys määrätyin aikasanktioin joko kiertäen kävellen, meloen kanootilla tai uiden reput jätesäkeissä. Varsinainen kirikäskykin saatiin samantien kun koko vartio oli räpiköinyt kuivalle maalle. Paikalliset lenkkeilijätkin saivat ihmeteltävää kun sykähdettiin ohi bokserit jalassa ja jätesäkit kainalossa. Kokonaisuutena kisat meni erittäin hyvin ja taidoissa on selkeästi tapahtunut kehitystä joka osa-alueella. Tulosluettelosta näkee, että turpaan tulee kärkivartioilta etenkin rakenteluissa, ja saman näki myös käytännössä kun kisan jälkeen vertaili omia tuotoksia tehdastuotteilta näyttäviin tekeleisiin.